Tietoa meistä


Me Niittylänpojat olemme kaikki komeita ja mukavia suomenlapinkoiria ja muutimme asumaan Savonlinnaan kukin vuorollaan Varkaudesta. Siellä Pilvikummun kennelissä synnyimme ja kasvoimme lapsuutemme emojemme hellässä huomassa.

No niinhän se on, että kun oopperakaupunkiin on tultu asumaan, niin nimetkin ovat sitten sen mukaiset. Banquon nimi tulee oopperasta Macbeth, Timurin oopperasta Turandot, Faustin luonnollisesti oopperasta Faust, Don Jose on Carmenista ja Othello tietty Othellosta.

Mutta kuinka ollakkaan, savolaisittain nuo nimet kuulostavat paljon helpommin opittavilta ja muistettavilta: Banksu, Timppa, Vallu, Jussi ja Otto. Rakkaalla pörröhousulla on monta nimeä.

Vaikka nimet ovatkin huippuhienoja, niin ihan tavallista onnellista koiranelämää me vietetään. Omistajat tottelevat nimiä Emo ja Pomo ja onhan meillä kaksi oopperakissaakin laumassa Aida ja Don Carlos.

Olemme hyvin kiinnostuneita samanrotuisista tyttöystäväehdokkaista, joten rohkeasti yhteyttä vain. Vastaamme pörröhousuntaskupuhelimella heti, kun vain näiltä touhuiltamme ennätämme.

Me Niittylänpojat olemme käyneet näyttelyissä ja hajoituksissa toistaiseksi vaihtelevalla tiheydellä ja menestyksellä. Näyttelyt ja niihin liittyvät harkat ovat olleet meille nuorille jäppisille oivallinen tilaisuus harjoitella malttia ja hyvää käytöstä ja tutustua uusiin koirakavereihin, vaikka ei me noista kisatuloksista niin piitatakaan. Tähtäimessä on kyllä aina ollut se palkkiomakkara, mikä on maistunut erinomaiselta kotiin lähdettäessä.

Meille Niittylänpojille moni muu juttu on ollut merkityksellisempää kuin hienosti seisominen tai askelkuviot. Tämä on kasvattanut malttia myös siellä hihnan toisessa päässä. On ollut paljon myös yhteisiä nauruun tikahtumisen hetkiä. Meidän matkassa aina sattuu ja tapahtuu hauskoja juttuja.

Banksu arveli pienenä näyttelyn olevan tilaisuus näyttää kuinka juostaan tosi kovaa ja hypätään korkealle. Riemulla ei ollut rajoja! Timppaa on kiinnostanut aina enemmän se, mitä kanssakisaajat ovat syöneet ja mahdollisesti maahan pudottaneet. Todistettu siis on, miten tuomarin edessä voi ihan rennosti mennä mahamyyryä tuoksujen perässä. Hui hai, Timppa keskittyy olennaiseen.

Vallu-poika osoitti pitävänsä kovasti näyttelyalueella hengailusta ja seurustelusta, mutta kisaviettiä ei oikein vielä irronnut. Hoiti homman vain pois alta. Showmies Jussi sen sijaan oli heti toista maata. Paistatteli katseiden alla kuin olisi tehnyt sitä aina. Hieman valikoiva sälli kuitenkin noiden tuomareiden suhteen. Saa nähdä jatkuuko nuoren herran innostus. Mutta ainakin harrastus meillä jatkuu ja katsotaan miten kehitymme. Ottokin lähtee mukaan heti, kun ikä riittää. Ja siitä hommasta voi tulla aikamoinen hurlumhei.